Kritiikit

Kerttu Horila on taivuttanut keraamista savea aina yhtä hätkahdyttävän osallistuvasti. Hänellä on ikään kuin ikioma polttouuni , jossa ajan ajatukset ahjotaan horiloituneiksi. Nyt mentiin taidehistoria läpi ovet paukkuen myös maalarina.Niin hätkähdyttävää sisääntuloa kuin hänen omakuvansa maalaamassa omakuvaansa ja tätä katselemassa ollut veistosomakuva - kaikki luonnolisessa koossa - on harvemmin nähty. Paikalta puuttui vain elävä Kerttu. Viittaukset Caravaggion raskaisiin ratkaisuihin, George de la Toursin kynttiläpaatoksiin tai Tyko "Macho" Sallisen lahjakas "Mirri" huutamassa pyykkärinä pesukoneen päällä. Tämä ilmeikäs pystittely tuo mieleen jonkun pysähtyneen teatterin; joka kohtaus ilmestyy valonvälähdyksenä pimeästä eri ilmein, eri hahmoin eri historian kudoksesta.

Taide 5/02 Erkki Pirtola

Kerttu Horila tunnetaan suurista naishahmoistaan, karikatyyrin näköisistä keramiikkaveistoksistaan. Aikaisemmin hän asetteli naiset katsomaan itseään peilikuvasta.

Peili on mukana nytkin, Baari-nimisessä installaatiossa, johon Horila on saanut aiheen Ranskalaisen Edouard Manetin maalauksesta. Melankolinen baarityttö seisoo tiskin edessä ja hänen kuvansa heijastuu peilistä samalla tasolla - perspektiivin häivyttäminen oli yksi Manetin teemoista.
Horilan näyttelyn muutkin teokset vanhasta taiteesta, joissa naisia on kuvattu eri rooleissa. Baaritytön lisäksi ovat mm. Kolme sulotarta, Mirri, Morsian ja Valvova Magdaleena, joiden lähtököhdat ovat mm.Caravaggion, Rembrandtin, George de la Toursin maalaukset.

Joukossa on myös taiteilijan Oma kuva, Johon taiteilija on kuvannut itsensä, naistaiteilijan.

Muissa töissä peili on muuntunut maalaukseksi, joka käy vuoropuhelua veistoksen kanssa.Myös maalarina ja värinkäyttäjänä Horila on suoraviivainen ja muotoa tuttuun tapaan karrikoiva. Vanhan taiteen pehmeys muuttuu jähmeydeksi.

George de la Toursin Valvova Magdaleenaa mukailevassa installaatiossa kynttilän ympärillä on kolme raskaana olevaa naista, Kaksi tummasävyisessä maalauksessa ja yksi veistoksena. De la Toursin mietiskelyyn vaipunut " katuva syntinen" pääkallo sylissään kuvaa nyt naista eri ikä- ja aikakausina. Veistoksen Magdaleena on vanha nainen, jonka kulmikkailta kasvoilta heijastuvat mietteet myös ajan kulumisesta.

Helsingin Sanomat 18.8.02 Marja-Terttu Kivivirta

Kerttu Horila är en graftfull keramiker som varje gong slår en med sina stora realistiska skulpturer som grepar livet i dess verliga puls. Den här gongen framträder Horila också som målare och hon komdinerar skickligt måleriet med sin skulptur på ett sätt som Framkallar en dialog mellan dessa två uttryck. På samma sätt som Krohn er Kerttu Horila en livsbegrundare och filosof som vill säga nogåt väsentligt. Hon vill ge sin konst tyngd och innehåll. Det självupplevda och subjektiva uppdraget gör att kvinnan är huvudperson på Horilas verk. Ofta så att det är tre kvinnor samtidigt, tre kvinnor som egentligen är en och samma. På en pjäs har hon gjort sitt eget självporträtt i tre versioner, ett keramiskt självporträtt i naturlig storlek betraktar en målning på vilken Horila håller på att måla sig själv. Horila citerar gärna äldre konst. Hennes målning av Tyko Sallinens Mirri visar en slående lik skulptur av Mirri vridande ur sin tvätt, precis som på Sallinens målning, medan hela skulpturen står på en tvättmaskin. Horilas verk präglas av slagfärdigt temperament, av seriösä tankar och ett stor kunnande.

Hufudstadbladet 24 august 2002 Dan Sundell